Minä itse niitä pikkukärryjä kaupassa. Minä itse ne persimonit appelsiinit tomaatit kurkut kärryyn, vaikkei niitä aiottu ostaakaan. Minä itse konttaan kävelen ryömin kaupassa. Ja se viiltävä kirkuminen, kun äiti estää tavaroiden hamstraamisen. Ja ne muiden ihmisten paheksuvat katseet...
Minä itse kaikki pikkuautot: isille pikkuauto, äidille pikkuauto, pikkusiskolle pikkuauto, serkkupojalle pikkuauto, mummulle pikkuauto, perhetyöntekijälle pikkuauto... Tänä jouluna kaikki tarvitsevat lahjaksi pikkuauton, ei epäilystäkään!
Minä itse jääkaappiin ostokset. Ja jääkaapista sipulit perunat mustikat nakit. Minä itse haarukat lusikat veitset. Ja minä itse syön äidin paikalla, äiti voi syödä muualla.
Minä itse tulet takkaan. Itse pellit luukut sytytyspalat puut, minä itse! Minä itse mustine sormineni, mustine poskineni. Ja minä itse pesen ne mustat pois! Samalla pesen pöydän penkin lattian, paidan etumuksenkin siinä sivussa.
Minä itse petaan sängyn ja avaan sängyn. Minä itse sytytän valot, sammutan valot, minä päätän mikä huone on pimeä, mikä valaistu ja miten valaistu. Minä itse.
Minä itse kömmin illalla äidin syliin. Minä itse kaivan tissin esiin, jos ei muuten älytä antaa, määrään laulun (piupali paupali, pieni ankanpoikanen tai mirrilaulu), minä jääkylmine varpaineni koska en halua sukkia. Puoliunissani minä itse vielä haen sen kirjakoppaan unohtuneen unikaverin.
Ja aina oikeaan aikaan minä pussaan äitiä, kun se meinaa väsyä siihen, ettei se saa ikinä tehdä mitään. Minä itse, ihan itse. Minä, tahtoikäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti