Välillä huvittaa, välillä kyllästyttää. Kaikki on: "Ei, eikä! En, enkä!" Ihan sama, pitäisikö mennä kauppaan, iltapesulle tai nukkumaan, tai onko kyseessä ihan normaali yritys virittää keskustelua.
Sitten päätin testata, kuunteleeko poika edes.
- Meetkö parvekkeelle?
- En mee!
- Kerätään pikkuautot.
- Eikä kerätä!
- Pestäänkö pyykkiä?
- Ei pestä!
- Keitän kahvit.
- Et keitä!
- Haluatko suklaata?
- En halua!
Saman tien poika huomasi tehneensä virheen ja suuttui. Harmi kyllä meillä ei ollut kaapissa suklaata.
Kun hetken päästä kysyin: "Ootko ihana?", vastasi poika vieno hymynpilke silmäkulmassa: "Oon."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti