4. lokakuuta 2018

Uusia tuulia

Pitkästä aikaa...

Täällä leikitään pikkuautoilla päivästä toiseen. Autoämpäri kaadetaan sohvalle noin sata kertaa päivässä. Autot järjestetään riviin värien mukaan, niiden pohjissa olevat tekstit luetaan (ja osataan ulkoa), niitä laitetaan jonoon, niitä metsästetään pianon alta, tv-tason alta, arkun alta...

Ja autoja esitellään vauvalle. Katso, tässä on keltainen Mazda, tämä on mummun rikkinäinen auto, tämä on Äiti toi töistä -auto. Vauva tuijottaa autoja ja hymyilee. Isoveli taputtaa vauvaa päähän: hyvä tyttö!

Oikeastaan arki kahden lapsen kanssa on yllättäen helpompaa kuin yhden kanssa oli. Vauvanhoitoa ei tarvitse opetella, se sujuu vanhasta muistista.

Ne asiat, jotka olivat hankalia yhden lapsen kanssa, onnistuvat kyllä kahden kanssa: ruoanlaitto ja leipominen, imurointi, tiskaaminen... Itse osaa ottaa rennommin. Entä sitten, vaikka sänky on vielä petaamatta ja pyykki odottaa märkänä koneessa. Nyt luetaan Miinaa ja Manua tai lähdetään ulos hyppimään lätäköihin.


Ajattelin jatkaa kirjoittelua uudella otteella: päiväkirjamaisemmalla. Kerron enemmän arjestamme, ja otan ihan tavallisia kuvia sotkuisesta olohuoneesta pyykkitelineineen ja keittiöstä tiskivuorineen. Aion myös piakkoin kirjoittaa synnytyksestä, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan...

2 kommenttia:

  1. Totesin meilläkin tuon saman, kahden kanssa on edelleen ollut helpompaa kuin yhden kanssa! Mukavia päiviä teille! :)

    VastaaPoista