Kenen kuormia kannan ja miksi

Jeesuksen nimessä ja veressä saat uskoa kaikki synnit anteeksi.

Lapsena uni ei joskus tullut silmään, kun olin päivällä tyhmäillyt. Silloin "Jeesuksen nimessä ja veressä" ja vanhempien halaavat kädet vapauttivat vihdoin nukahtamaan.

Synninpäästön sanat ovat armahtaneet minut lukemattomia kertoja. Ne ovat aina tuoneet rauhan ja varmuuden Vapahtajasta, ja ne ovat pyyhkineet pois pahan olon ja katkeruuden.

Mutta nuo sanat voivat olla myös julmia. Pahimpina olen kokenut ne silloin, kun minua oli käytetty seksuaalisesti hyväksi. Uskovainen sosiaalityöntekijä istui sänkyni laidalla, laski kätensä olkapäälleni ja saarnasi minulle synnit anteeksi, kun olin sillä tavalla joutunut miehen käsittelemäksi. Ja mitä vielä? Ihan kilttihän se mies oli loppujen lopuksi ollut, ei ollutkaan enää pakottanut minua kanssaan suihkuun.

Sosiaalityöntekijä pyysi vanhempianikin siunaamaan minua. "Sillä on paha mieli ja se tuntee syyllisyyttä. Sanokaa, että annatte sille anteeksi, että Jumala antaa sille anteeksi."

Vasta aivan viime vuosina olen tajunnut, etten minä ole ollut syyllinen. Minä en ole käyttänyt ketään hyväksi, eikä minun tarvitse puolustella hyväksikäyttäjää. Minulle ei kuulu antaa anteeksi, mutta minä voin antaa anteeksi.

Jälleen anteeksianto vapauttaa, mutta nyt toisesta suunnasta. Kun annan anteeksi, päästän vapaaksi itseni. Minun ei tarvitse kantaa sisälläni kipeitä muistoja, ei olla katkera eikä tuntea huonommuutta. Minun ei tarvitse tuhlata omaa elämääni negatiivisiin ajauksiin, kun voin keskittyä siihen hyvään, mitä minulla nyt on.

Anteeksiantamus ei ole väheksymistä. Se on sen tunnustamista, että vääryys on tapahtunut, ja samalla se on päätös irtautua tuon vääryyden vallasta. Sitä anteeksiantamus minulle on: vapautta nauttia tästä päivästä ilman eilisen kuormaa.

Jeesuksen nimessä ja veressä kaiken saa uskoa anteeksi, kaiken voi antaa anteeksi. Rauhaan, iloon ja vapauteen asti.