Voi tahtoikä taas! Ja tahtoikäisen äiti... Olen ollut tämän kevään tosi väsynyt, oikeastaan liian väsynyt. Ja ei, en ole ollut väsynyt olemaan vain äiti, vaan myös vaimo, tytär, sisko ja ystävä.
Mutta palatakseni elämään tahtoikäisen kanssa: on ollut päiviä, jolloin olen tapellut tahtoikäisen kanssa aamusta iltaan. Päivästä ja viikosta toiseen olemme olleet eri mieltä siitä, saako lyödä, potkia, töniä ja tuuppia, saako kirjoja ja leluja heitellä ja rikkoa.
Joinain päivinä olen onnistunut, joinain en. Joinain päivinä olen alentunut korottamaan ääntäni, olen suoltanut suustani rumia ja aivan liian kovia sanoja. Olen raahannut kiukuttelevan pojan makuuhuoneeseen, sulkenut oven ja yrittänyt kyynelsilmin kasata voimiani. Ja olen katunut, etten taaskaan jaksanut kumartua lapsen tasolle, perustella, selittää ja kuunnella, olen harmitellut, etten taaskaan huomannut ajoissa väkivaltaisen käytöksen takana olevaa tarvetta.
Kolme viikkoa sitten valvoin useana yönä. Kävelin olohuoneessa ja katselin ikkunasta ulos. Olin ahdistunut.
Sitten eräänä iltana saatuani lapset nukkumaan, polvistuin sängyn viereen ja luovutin. Annoin itseni ja kaiken sisälläni olevan tuskan ja väsymyksen Jeesukselle.
Ja kun tappelu seuraavana päivänä tuli, en enää raivostunut seinään lentäneestä pikkuautosta. Otin taaperon tiukasti syleilyyni ja koska en muuta keksinyt, rukoilin. Taapero rauhoittui heti kuuntelemaan. Tunsiko hän saman rauhan kuin minä? En tiedä, mutta kun nousimme lattialta, jatkui autoleikki pikkusiskon kanssa sulassa sovussa.
Rukous ei ole oikotie onneen. Olen edelleen välillä menettänyt malttini, kun aamu on tullut säädyttömän aikaisin, kun pikkusiskon päähän on kohoamassa uusi mustelma, kun jälleen yksi kirja on kahtena kappaleena. Mutta uskon rukouksen voimaan kuitenkin. Siinä voin antaa tilanteen osaaviin käsiin, ja tiedän, että tulen autetuksi.
Tietäkää: Herra tekee omilleen ihmeellisiä tekoja. Hän kuulee minua, kun huudan häntä avuksi. Ps. 4:3
Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. 1. Piet. 5:7
Ihana kirjoitus, kiitos! Itse samaistun täysin!!! Tämä oli kirjoitettu kuin omalla kynälläni 😍 Voimia meille, Jumalan lapsille!! Jumala rakastaa meitä virheistämme huolimatta, kunhan vaan juurikin muistamme nöyrtyä ja pyytää anteeksi Hänen edessään ❤
VastaaPoistaTotta. Äidin on oltava nöyrän paikalla. Lasten kanssa eläessä ollaan suuren äärellä!
PoistaHieno esimerkki rukouksen ja Jumalan voimasta sellaisissa tapauksissa, joissa olemme oppineet luottamaan vain (esim. kasvatus-) tieteisiin ja yleiseen "totuuteen". Harvoinhan nykyihmisiä kehotetaan rukoilemaan vaikeuksissa - saati sitten ihan arkisissa tilanteissa. Mutta Jumala haluaa olla kanssamme kaikkialla ja kantaa yli vaikeuksien. Ei ole niin pientä eikä niin suurta asiaa, johon Kaikkivaltias ei voisi vaikuttaa.
VastaaPoistaSiunausta sinulle ja lapsillesi, Ilyasmama!