Nätti, kaunis ja komea

Minun lapseni on nätti, kaunis ja komea. Hän on sitä juuri nyt, kun hän nukkuu sylissäni nuhjuisissa vaatteissaan. Hän on sitä illalla suihkunraikkaana uudessa yöpuvussaan ja huomenna missä lie vaatteissa.

Minun lapseni on söpö ja suloinen suittuine hiuksineen (olkoonkin, että hän on vielä melkein kalju), puhtaine kasvoineen ja pyhäpukuun puettuna. Ja voi miten söpö ja suloinen hän on, kun hänen hiuksensa hapsottavat jogurtista tahmaisina ja hän hymyilee suu jogurttiparran ympäröimänä, eikä häntä pysty nostamaan syliin itseään sotkematta.

Minun lapseni on niin valloittava, etten voi olla jatkuvasti kertomatta sitä hänelle. Ja kun ihailen hänen sormia ja varpaita, niskaa ja korvia, kun suukotan hänen poskia ja nenänpäätä, hän kiemurtelee onnesta. Hän tietää olevansa kerta kaikkiaan upea!

Minun toiveeni on, että lapseni tietää olevansa ihana vielä sittenkin, kun hän kasvaa isoksi. Minun toiveeni on, että hän tietää kelpaavansa silloinkin, kun kasvoihin puhkeaa ensimmäinen finni, kun paino nousee liikaa tai ei ollenkaan, kun vaatteet eivät ole viimeisintä huutoa.

Toivon, että minun lapseni oppii näkemään kauneuden siinä, että kaikki on ainutlaatuista, ainutkertaista, ja että ei ole kahta sananlaista ihmistä eikä kahta samanlaista tarinaa. Toivon lapseni tietävän vielä isonakin, että hän kelpaa, sillä kun hän tietää itse kelpaavansa, hän tietää myös muiden kelpaavan.