Kirje isälle

Hei isi,

tiedätkö, mikä on yksi päivän parhaista hetkistä? Se, kun äiti ottaa minut syliin ja sanoo, että nyt äkkiä ikkunaan, isi tulee töistä! Minä olen aina niin innoissani, että huiskutan kaksin käsin jo valmiiksi.

Välipalan jälkeen me soitetaan kitaraa, sinä ja minä. Laulat hepokatista maantiellä poikittain, ja se on kyllä aika hupsu laulu. Minä roikun kitaran kaulassa ja hytkytän pyllyä.

Sekin on mukavaa, kun mennään ulos. Silloin aina heität ensin tikkaa, vaikka on talvi. Sitten sanot että kaksikymmentäkuusi tai kolmekymmentäkaksi tai neljäkymmentä. Sen jälkeen käydään lenkillä ja lopuksi haetaan polttopuita.

Tykkään myös katsoa kun laitat tulta. Ensin avataan pelti ja sitten laitetaan puita pesään ja sitten raapaistaan tulitikku. Minä istun syöttötuolissa ja pidän sinua olkapäästä kiinni, ja toisinaan pidät minua polvella. Isona minusta tulee varmasti yhtä taitava kuin sinä!

Illalla syödään jogurttia ja annat minulle vitamiinia. Joskus syön seitsemän lusikallista ja joskus kymmenen ja joskus ei ole nälkä. Silloin me mennään vähäksi aikaa olohuoneeseen leikkimään.

Yksi hassu juttu meidän elämässä on. Se on se, että äiti pussaa joskus vahingossa sinua eikä minua. Se ujostuttaa minua ihan kauheasti. Menen ihan jäykäksi ja alan äristä. Samaan aikaan minua kuitenkin naurattaa. Ja sitten äiti pussaa myös minua.

Niin, ja yöllä kun olen käynyt tissillä ja maha on oikein täynnä, kömmin viereesi nukkumaan. Siinä me ollaan, sinä ja minä, ihan lähekkäin, ja meillä on lämmin ja hyvä olla.

Ja yön jälkeen tulee taas uusi päivä ja sitten taas uusi. Ja joka päivä me lauletaan ja leikitään ja syödään. Sellaista elämä sinun kanssa on, isi. Se on mukavaa elämää.