Väliaikatietoja hiljaisuuden keskeltä

Alkaa jo vähän helpottaa. Tarkoitan pahoinvointia, väsymystä, päänsärkyä ja tuskallisen kipeää imetystä.

Olen pitänyt taukoa kirjoittamisesta ja aion pitää vielä jonkin aikaa. Puhelin pursuaa keskeneräisiä tekstejä, mutta en vain saa niitä valmiiksi.

Päivää ennen kuin poika täytti vuoden, taivuin hankkimaan testin. Se tuntui typerältä. Turhalta. Tunsin itseni ääliöksi, sillä en tietenkään voisi olla raskaana.

Kuitenkin, kun mieheni lähti pojan kanssa lenkille, päätin tehdä testin. Ääni pään sisällä ilkkui, että turha vaiva. Sitä paitsi testi piti tehdä aamupissasta, olin nimittäin ostanut sen kaikkein halvimman ja vähiten tarkan testin. Minä taas kuvittelin testin pystyvän ihmeeseen vähän ennen iltaa, kun päiviäkään ei vielä välttämättä ollut tarpeeksi.

En ollut uskoa silmiäni, kun kontrolliviivan viereen ilmestyi kuin ilmestyikin viiva. Itketti. Piilotin testin vaatekaappiini ja aloin leipoa synttärikakkua. Kertoako miehelle vai ei. En kerro, testi on kuitenkin väärässä. Kerron. En kerro. Lopulta kerroin.

Ja aamulla, ennen lahjojen avaamista, tein vielä varmistustestin. Siihen tuli edellistä tummempi viiva. Ei mitään epäselvää.

~ ~ ~

Pahin keskenmenoriski on jokin aika sitten mennyt. Maha on alkanut näkyä. Kohta voin tuntea vauvan liikkeet. Olen jännittynyt, innoissani ja peloissani. Samaan aikaan, kun en malttaisi odottaa raskauden etenemistä, haluaisin osata pysähtyä nauttimaan siitä päivittäin.

Nyt olo on vielä vähän huono. Sen vuoksi en pysty vielä keskittymään blogiin. Jatkan kirjoittamista heti, kun taas jaksan. (Toivottavasti en tällä kertaa voi pahoin puolta odotusajasta, kuten poikaa odottaessani kävi...)

Joka tapauksessa hyvää vasta alkanutta vuotta ja palataan asiaan toivottavasti pian!