Vähän huolestuttava nallesänky

Niin, se perhepeti. Meillä on 240 cm leveä peti, johon koko perhe mahtuu. Nyt kuitenkin tuli mieleen, että josko sitä vajaa 2-vuotias haluaisi jo oman sängyn. Että jos sopiva löytyisi ennen kuin mittarissa on kolme vuotta. Onhan tässä vuosi aikaa etsiä. No, sopiva sänky löytyi kuitenkin saman tien.

Pojan kanssa istuttiin perhepedin reunalla. Selitin, että tuosta lähtee kirjoituspöytä vinttiin, ja tilalle tulee nallesänky. Poika piti tiukasti kädestäni kiinni, ja selitti totinen ilme kasvoillaan, että äitikin tulee nallesänkyyn. Kasvoista näki, että ajatus uudesta sängystä huolestutti.

No, eilen tuli patja, tänään nallesänky. Poika unohti arastelunsa saman tien, kun näki sängyn eteisessä. Se piti heti saada makuuhuoneeseen! Ja voi surku, kun sänky jäi korvistaan jumiin, ja piti pari minuuttia odottaa isin tuloa.

Isin kanssa lyhennettiin patja sopivaksi. Äiti haki lakanan ja peiton. Poika itse huolehti muusta sisustuksesta: pehmonorsusta, kirjakopasta ja autoämpäristä. Ja niin tuli sängystä pienelle lapselle oma tila.

Tarkoitus on nukkua edelleen perhepedissä. Sänky saa olla rauhoittumispaikka, jossa vaikka luetaan kirjoja.

Poika saa itse päättää, milloin muuttaa nallesänkyynsä nukkumaan. Äidillä meinaa olla kriisi... Toivon, ettei tuo muutto tapahdu aivan heti. Ei ainakaan vielä tänä vuonna. Eikä ensi vuonnakaan vielä.