Tuhkarokosta, yksinkertaisesti

Vielä 50 vuotta sitten se oli yleinen lasten keskuudessa. Todennäköisesti joko sinä tai vanhempasi olette sairastaneet sen. Puhuttiin lastentaudista. Kyseessä on tuhkarokko. Kamala, hengenvaarallinen tauti, johon tällä hetkellä tuntuu olevan kuolemassa tämän maan tulevaisuus ja toivo, eli lapset.

Rauhoitutaan nyt kuitenkin, vedetään henkeä. Luultavasti sinäkin tunnet vähintään yhden idiootin-ääliön-vatipään-hipin, jonka lapset pitäisi ottaa huostaan. Et vain tiedä sitä. Kyllä, sinunkin tuttavapiirissäsi todennäköisesti on rokotekriittinen ihminen. Hän, jonka lapsia ei ole rokotettu. Hän, jonka lasten rokotusohjelma on keskeytetty. Hän, joka ehkä haluaa lapsilleen jäykkäkouristusrokotteen, mutta ei MPR-rokotetta, saati influenssarokotetta.

Yksi rokottamaton on sairastunut. Ehkä sairastuneita tulee lisää. Media lietsoo paniikkia. Mutta eikö ole mielenkiintoista, että kun tuhkarokkoon sairastuu rokotettu, media on vaiti. Ja näitä sairastuneita on. Pystyn nimeämään heitä useammankin. Todennäköisesti osa heistä myös lukee tämän tekstini.

Rokottamattomuudessa on riskinsä. Rokottamisessa on riskinsä. Kumpikin vaatii uhrinsa. Minua henkilökohtaisesti on pysäyttänyt keskustelut niiden ihmisten kanssa, joiden lapsi on sairastunut rokotteesta. Lastentaudin vaurioittama lapsi saa kaiken sympatian puolelleen, ja hyvä niin. Mutta miksi rokotevaurioinen lapsi vammoineen lakaistaan maton alle? Miksi rokotevauriota ei tunnusteta, vaan perhe jätetään yksin?

Suosittelen jokaista, sekä rokotusmyönteistä että -kriittistä tutustumaan sekä rokottamista puoltaviin että vastustaviin argumentteihin. Molemmissa on pointtinsa. Maailma ei ole mustavalkoinen. Kukaan ei halua lapselleen pahaa. Myös se rokotuskriittinen on tehnyt ratkaisunsa lapsensa parasta ajatellen.