Kirje isälle

Hei isi,

tiedätkö, mikä on yksi päivän parhaista hetkistä? Se, kun äiti ottaa minut syliin ja sanoo, että nyt äkkiä ikkunaan, isi tulee töistä! Minä olen aina niin innoissani, että huiskutan kaksin käsin jo valmiiksi.

Välipalan jälkeen me soitetaan kitaraa, sinä ja minä. Laulat hepokatista maantiellä poikittain, ja se on kyllä aika hupsu laulu. Minä roikun kitaran kaulassa ja hytkytän pyllyä.

Sekin on mukavaa, kun mennään ulos. Silloin aina heität ensin tikkaa, vaikka on talvi. Sitten sanot että kaksikymmentäkuusi tai kolmekymmentäkaksi tai neljäkymmentä. Sen jälkeen käydään lenkillä ja lopuksi haetaan polttopuita.

Tykkään myös katsoa kun laitat tulta. Ensin avataan pelti ja sitten laitetaan puita pesään ja sitten raapaistaan tulitikku. Minä istun syöttötuolissa ja pidän sinua olkapäästä kiinni, ja toisinaan pidät minua polvella. Isona minusta tulee varmasti yhtä taitava kuin sinä!

Illalla syödään jogurttia ja annat minulle vitamiinia. Joskus syön seitsemän lusikallista ja joskus kymmenen ja joskus ei ole nälkä. Silloin me mennään vähäksi aikaa olohuoneeseen leikkimään.

Yksi hassu juttu meidän elämässä on. Se on se, että äiti pussaa joskus vahingossa sinua eikä minua. Se ujostuttaa minua ihan kauheasti. Menen ihan jäykäksi ja alan äristä. Samaan aikaan minua kuitenkin naurattaa. Ja sitten äiti pussaa myös minua.

Niin, ja yöllä kun olen käynyt tissillä ja maha on oikein täynnä, kömmin viereesi nukkumaan. Siinä me ollaan, sinä ja minä, ihan lähekkäin, ja meillä on lämmin ja hyvä olla.

Ja yön jälkeen tulee taas uusi päivä ja sitten taas uusi. Ja joka päivä me lauletaan ja leikitään ja syödään. Sellaista elämä sinun kanssa on, isi. Se on mukavaa elämää.

Arkikirje

Rakas mieheni,

kun illalla tulet töistä kotiin, täällä näyttää kenties siltä, että laiskoteltu on taas koko päivä.

Tiskialtaassa on tiskiä. Sain tiskattua kyllä, mutta sen jälkeen on syöty kolmesti. (Se lämpimän ruuan teko ei meinannut onnistua, kun piti samaan aikaan tyhjentää ostoskassi ja leikkiä Pringles-purkkien kansilla.)

Yksi lelukori unohtui olohuoneen lattialle, kun lähdimme iltapesulle. (Iltapesun jäljiltä syöttötuoli on pesuhuoneessa. Se on siellä kuivumassa, koska pesimme sen samalla.) Kirjat taisin kerätä, keräsin ne muistaakseni neljä kertaa. Järkkäsin muuten uusiksi sotakirjojasi, ettei niitä saa enää vedettyä hyllystä alas!

Olohuoneessa on pyykkitelineen päällinen täynnä vaatteita. Ehdin viikata ne, mutta en viedä kaappeihin. Sitä paitsi pyykkikorien päällä on taas lisää likaisia vaatteita: jogurtin, linssikeiton, vadelmien ja maapähkinävoin tahrimia.

Veimme pupun kaluamat oksat pihan perälle ja toimme uusia oksia tilalle. Makuuhuone ei siis näytä yhtään siistimmältä kuin ennenkään. Lakaisin eteisen lattialta hiekat lähtiessämme ulos, mutta tulihan sitä uutta hiekkaa taas tilalle, kun vedin rattaat sisään. (Pitää etsiä ne rengassuojat huomenna.) Siivosin myös kissojen vessat ja pupun häkin, mutta tuskinpa ne enää kovin puhtaita ovat...

Keittiön pöydällä on päivän posti. Uusia mainoksia siinä ainakin on. Eiliset mainokset nostinkin jo paperinkeräyslaatikkoon. Laskuja tuli vino pino. En ehtinyt maksaa niitä tänään, mutta maksan ne kyllä tällä viikolla.

Eteisessä on kaksi tyhjää puukoria, jos viitsit hakea polttopuita. Me poltimme viimeiset puut tänä iltana, että tarkenee taas nukkua. Ai niin! Nukkumisesta tulikin mieleen, että patjanraossa on satukirja, ja sitä kuulemma pitää säilyttää siellä. Älä kolauta siihen päätäsi.

Kun illalla tulet kotiin, olen toivottavasti vielä hereillä. Sanotaan sitten hyvää yötä, niin ei tarvitse sitä nyt tähän kirjoittaa. Täällä luultavasti näyttää samalta kuin lähtiessäsi töihin. Harmittaa, etten ehtinyt siivota enempää. Mutta joka tapauksessa: Nähdään pian! Rakastan sinua.

Kirje äidille

Äiti, minä tarvitsen sinua. Olen vielä kovin pieni, niin pieni, että tunnen yhä olevani osa sinua, yhtä sinun kanssasi. En valinnut tulla tänne, mutta yhtäkkiä olen täällä, kohtusi ulkopuolella, keskellä vieraita ääniä, valoja ja tuoksuja.

Anna tiskien ja pyykkien olla, älä imuroi nyt. Minä tarvitsen syliäsi, tarvitsen sinut lähelleni. Sijaamaton vuode ei haittaa, ei se, että paidassasi on tahroja ja hiuksesi takussa. Sinun läsnäolosi ja läheisyytesi on minulle turva, joka luo pohjan tulevaisuudelle. Sinun kanssasi opin luottamaan ympäristöön, muodostamaan suhteita lähellä oleviin ihmisiin. Sinun kanssasi uskallan.

Äiti, tarvitsen sinua nyt. Anna Berliinin ja Pariisin odottaa. Ne ovat samat vielä vuosienkin päästä. Minä sen sijaan olen pieni vain hetken, ja minun kanssani voit kokea jotain ainutlaatuista, ainutkertaista. Minun ensimmäinen hymyni ja nauruni, hetki jolloin opin kierähtämään, ja myöhemmin istumaan ja konttaamaan, ne tapahtuvat ensimmäistä kertaa vain yhdesti. Haluathan jakaa ne hetket kanssani?

Minä tarvitsen sitä, että huomaat minut, näet minut. Minä janoan saada nähdä, miten hyväksyvästi katsot minua, miten rakastaen. Minä haluan kuulla kaikki ihanat sanat huuliltasi, ihailusi ja ylistyksesi. Haluan kokea, miten rakastat minua ehdoitta, miten kelpaan sinulle iloisena ja nauravana, väsyneenä ja kiukkuisena, miten haltioissasi olet uusista taidoistani, miten onnellinen minusta olet.

Äiti, älä ainoastaan sano, että rakastat. Sano se, mutta anna minun todella myös kokea se. Se rakkaus, jota osoitat minulle nyt, kun olen pieni, kantaa minua koko loppuelämäni, sillä sinun rakkautesi saa minut luottamaan ja uskomaan, unelmoimaan ja uskaltamaan. Se saa minut tietämään, että olen arvokas ihminen, ainutlaatuinen. Sinun rakkauttasi, äiti, sitä minä tarvitsen.