Uusia tuulia

Pitkästä aikaa...

Täällä leikitään pikkuautoilla päivästä toiseen. Autoämpäri kaadetaan sohvalle noin sata kertaa päivässä. Autot järjestetään riviin värien mukaan, niiden pohjissa olevat tekstit luetaan (ja osataan ulkoa), niitä laitetaan jonoon, niitä metsästetään pianon alta, tv-tason alta, arkun alta...

Ja autoja esitellään vauvalle. Katso, tässä on keltainen Mazda, tämä on mummun rikkinäinen auto, tämä on Äiti toi töistä -auto. Vauva tuijottaa autoja ja hymyilee. Isoveli taputtaa vauvaa päähän: hyvä tyttö!

Oikeastaan arki kahden lapsen kanssa on yllättäen helpompaa kuin yhden kanssa oli. Vauvanhoitoa ei tarvitse opetella, se sujuu vanhasta muistista.

Ne asiat, jotka olivat hankalia yhden lapsen kanssa, onnistuvat kyllä kahden kanssa: ruoanlaitto ja leipominen, imurointi, tiskaaminen... Itse osaa ottaa rennommin. Entä sitten, vaikka sänky on vielä petaamatta ja pyykki odottaa märkänä koneessa. Nyt luetaan Miinaa ja Manua tai lähdetään ulos hyppimään lätäköihin.

Ajattelin jatkaa kirjoittelua uudella otteella: päiväkirjamaisemmalla. Kerron enemmän arjestamme, ja otan ihan tavallisia kuvia sotkuisesta olohuoneesta pyykkitelineineen ja keittiöstä tiskivuorineen. Aion myös piakkoin kirjoittaa synnytyksestä, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan...

Nuku, nuku lapsi, uinu pienoinen

Tiedätkö sen tunteen, kun lapsi on juuri nukahtamassa, kenties pitkänkin nukutusrupeaman jälkeen, ja sitten joku tulee häiritsemään sillä kriitisellä hetkellä, kun yhtään ylimääräistä häiriötekijää ei saisi olla? Ai että se tuntuu kivalta!

Meillä nukahtaminen ei aina suju parhaalla mahdollisella tavalla. Iltatoimien jälkeen alkaa usein unen etsiminen ja hukassa se uni välillä tuntuu olevan. Lopulta poika on yliväsynyt ja vain itkee. Hän tulee syliin ja kiemurtelee saman tien sylistä pois, meinaa väkisinkin nukahtaa mutta avaa taas äkkiä silmänsä.

Ja kun vihdoin koittaa se hetki, että poika tyyntyy (yleensä syliin), rentoutuu ja antaa silmiensä vaipua kiinni, niin eiköhän jollain juuri silloin ole asiaa. Joissain perheissä herättäjänä toimii sisarus, meillä tuota virkaa toimittavat eläimet, kukin vuorollaan.

Näin se menee:

Yksi kissoista päättää karmeasti vonkumalla ilmoittaa, että joku on kakannut juuri siihen vessaan, johon hän haluaa mennä. Ja ei, ne muut vessat eivät nyt kerta kaikkiaan kelpaa. Toinen kissa tulee rämpyttämään pajuristikkoa ihan vain muistuttaakseen, että ruoka-aika on hei viiden minuutin kuluttua. Kolmas ja neljäs kissa sähisevät ja murisevat toisilleen kilpaa, sillä kummankin on aivan pakko päästä oviaukosta samaan aikaan, mutta kun siitä ei heidän mielestään mahdu kulkemaan kuin yksi kerrallaan.

Ja jos kissat älyävät olla hiljaa, niin pupu sitten! Reippaana tyttönä pupu ottaa vaikka uusimman oksansa jos ei muuta keksi, roudaa sen kaapin eteen ja alkaa rouskuttaa. Ja se sanonko-mikä-oksa paukahtelee kovaan ääneen kaapin ovea vasten.

Ja niin herää pieni lapsi, ja parhaassa tapauksessa koko nukutusrumba alkaa alusta. Tuolloin ainakin tämä äiti huokailee raskaasti, laskee kymmeneen ja kahteenkymmeneen ja kihisee.

Tätä kun toistetaan useita kertoja viikossa, en voi olla ajattelematta omaa äitiäni. Vielä parikymmentä vuotta sitten kävin minäkin sipattamassa ja supattamassa hänelle makuuhuoneen ovenraosta, ja niin hiljaa etteivät nukkumista yrittävät pikkusisarukseni siitä ihan varmasti voineet häiriintyä. Ihmettelin tuolloin, miksi äiti näytti aina siltä kuin hänen olisi tehnyt mieli heittää minut pihalle. En ihmettele enää.

6 vinkkiä vauva-arkeen

Vaikka olisi mahtavaa olla superäiti, joka jaksaa, jaksaa ja jaksaa, kukaan meistä ei sellainen ole. Ehkä etenkään vauvavuoden juttu ei olekaan organisointi, pystyminen tai tekeminen. Ehkä suurin salaisuus piileekin armollisuudessa.

Alla on kuusi vinkkiä, joilla helpottaa vauvavuodenaikaista väsymystä.

1. Älä vaadi itseltäsi liikoja.
Kehosi ei tarvitse palautua kuukaudessa tai kahdessa, eikä sinun tarvitse olla aina pirteä ja iloinen. Kulje hyvällä omallatunnolla yöpaidassa koko päivä, jos siltä tuntuu.

2. Älä vaadi vauvalta liikoja.
Älä oleta, että vauva nukkuu yöt läpeensä tai muutenkaan ymmärtää aikuisten rytmistä hölkäsen pöläystä. Älä oleta, että vauva on aina hyväntuulinen tai päästää sinut kaikessa rauhassa suihkuun tai edes vessaan. Anna vauvan olla vauva. Pidä paljon sylissä ja nauti yhteisistä hetkistänne.

3. Anna kotitöiden odottaa.
Jos vauva haluaa olla sylissä, pidä häntä sylissä. Imetysmaratonin aikana valmistaudu pysymään aloillasi tuntitolkulla. Anna kotitöiden olla. Kyllä ne pyykit ja tiskit odottavat, imuroida ehdit myöhemminkin. Tuijota vaikka kattoa, niin et näe tekemättömiä töitä!

4. Älä aikatauluta elämää.
Vauvavuonna ei kannata paljon kellon mukaan menoja suunnitella. Vaippa on vaihdettava ja vauva ruokittava, oli aikaa tai ei. Jatkuva aikatauluttaminen aiheuttaa turhaa stressiä. Ainoa huomioon otettava aikataulu etenkin alkuviikkoina on kauppojen aukioloajat.

5. Ulkoile.
Kun sänky tuntuu ainoalta houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta vauvaa ei nukuta, lähtekää vaunulenkille. On helpompi pysyä virkeänä ja hyväntuulisena raittiissa ilmassa kävellen kuin sisällä sänkyä tuijotellen. Sitä paitsi lenkillä ajatuksetkin usein tuulettuvat!

6. Nuku kun voit!
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: jos et muuten saa riittävästi unta, nuku aina kun siihen on mahdollisuus! Nuku yöllä vaikka tunninkin sykleissä, ota päivällä nokosia. Nuku silloin, kun vauva nukkuu, ja olet itse väsynyt. Nuku kun voit. Nuku, vaikka keksisit sata asiaa, jotka pitäisi hoitaa ennen vauvan heräämistä.