Vaikka voimat on loppu

Eilinen oli kamala päivä! Huh!

Juuri kun sain kiellettyä vauvaa tekemästä jotain, meni taapero ja teki sen. Tyhjensi keittiön laatikot, kiipesi rattaisiin, levitti mainokset pitkin lattioita, laittoi roskia suuhunsa, repi nenäliinan...

Kaikki piti sanoa vähintään kahteen kertaan, eikä mennyt perille sittenkään. Ethän kävele likaisilla kengillä olohuoneessa, tule käymään pissalla ennen ulkoilua, älä ota lelua toisen kädestä, tuo sisälelut pois parvekkeelta...

Vauva säesti askareita itkullaan aamusta iltaan. Ei kelvannut sylitys, ei silitys. Piti saada olla yhtä aikaa polvella ja lattialla. Piti saada herneet kattilasta ja likaiset astiat tiskikoneesta. Piti saada juuri se lelu, jolla isoveli leikki.

Ja se aamu. Sehän tuli kuudelta. Tietysti tuli! Olin tehnyt puolilleöin töitä ja unen tarpeessa. Ja kun ajattelin nukkua päiväunet, heräilivät lapset omiltaan vuorotellen. Se niistä päiväunista!

Eilisen aikana korotin ääntäni, pidätin itkua, valitin ja pitelin jomottavaa päätäni. Onnistuin äitinä olemisessa kaikkea muuta kuin hyvin.

Mutta yksi Jumalan lupaus nousi mieleeni vähän väliä: "Niin kuin on päiväsi, niin ovat voimasi." (5. Moos. 33:25)

Ja niin selvisin iltaan asti. En ehkä kovin hyvin, mutta selvisin kuitenkin. Sain ruokittua, pestyä ja puettua lapset, käytyä heidän kanssaan ulkona ja lopulta laitettua yöunille. Ja sen kaiken väsymyksen ja kihinän keskellä jaksoin välillä rauhoittua pitämään lapsiani lähellä, puhumaan lempeällä äänellä lempeitä asioita ja hymyilemäänkin.

Niin ne voimat vain riittivät! Eilenkin! Aivan niin kuin oli luvattu. Riittivät, vaikka epäilin.

Arkikirje

Rakas mieheni,

kun illalla tulet töistä kotiin, täällä näyttää kenties siltä, että laiskoteltu on taas koko päivä.

Tiskialtaassa on tiskiä. Sain tiskattua kyllä, mutta sen jälkeen on syöty kolmesti. (Se lämpimän ruuan teko ei meinannut onnistua, kun piti samaan aikaan tyhjentää ostoskassi ja leikkiä Pringles-purkkien kansilla.)

Yksi lelukori unohtui olohuoneen lattialle, kun lähdimme iltapesulle. (Iltapesun jäljiltä syöttötuoli on pesuhuoneessa. Se on siellä kuivumassa, koska pesimme sen samalla.) Kirjat taisin kerätä, keräsin ne muistaakseni neljä kertaa. Järkkäsin muuten uusiksi sotakirjojasi, ettei niitä saa enää vedettyä hyllystä alas!

Olohuoneessa on pyykkitelineen päällinen täynnä vaatteita. Ehdin viikata ne, mutta en viedä kaappeihin. Sitä paitsi pyykkikorien päällä on taas lisää likaisia vaatteita: jogurtin, linssikeiton, vadelmien ja maapähkinävoin tahrimia.

Veimme pupun kaluamat oksat pihan perälle ja toimme uusia oksia tilalle. Makuuhuone ei siis näytä yhtään siistimmältä kuin ennenkään. Lakaisin eteisen lattialta hiekat lähtiessämme ulos, mutta tulihan sitä uutta hiekkaa taas tilalle, kun vedin rattaat sisään. (Pitää etsiä ne rengassuojat huomenna.) Siivosin myös kissojen vessat ja pupun häkin, mutta tuskinpa ne enää kovin puhtaita ovat...

Keittiön pöydällä on päivän posti. Uusia mainoksia siinä ainakin on. Eiliset mainokset nostinkin jo paperinkeräyslaatikkoon. Laskuja tuli vino pino. En ehtinyt maksaa niitä tänään, mutta maksan ne kyllä tällä viikolla.

Eteisessä on kaksi tyhjää puukoria, jos viitsit hakea polttopuita. Me poltimme viimeiset puut tänä iltana, että tarkenee taas nukkua. Ai niin! Nukkumisesta tulikin mieleen, että patjanraossa on satukirja, ja sitä kuulemma pitää säilyttää siellä. Älä kolauta siihen päätäsi.

Kun illalla tulet kotiin, olen toivottavasti vielä hereillä. Sanotaan sitten hyvää yötä, niin ei tarvitse sitä nyt tähän kirjoittaa. Täällä luultavasti näyttää samalta kuin lähtiessäsi töihin. Harmittaa, etten ehtinyt siivota enempää. Mutta joka tapauksessa: Nähdään pian! Rakastan sinua.